Mielikuva

 Mielikuva joka mua oksettaa, oikeasti fyysisesti voin pahoin, on se kun omassa mielessä näet lapsesi vyönsolki tai mikä tahansa kiristysnaru käsivarren ympärillä itseään piikittämässä. Mä niin toivoisin että tää mielikuva olisi vain kuvittelua mutta kun ei ole... Se on totisinta totta!! Melkeinpä voisin väittää ettei yksikään vanhempi halua lapsestaan tällaista mielikuvaa!!

Tätä asiaa on salailtu, tästä ei vaan saanut puhua, tää on jonkinlainen tabu?! Ettei vain lähipiiri saisi tietää että perheessä on tällainen ongelma, ongelma jonka voisi pyyhkiä pois, kun se on poissa mielestä asiat näyttää paremmalta, rakennetaan kulissia! Tämä blogin kirjoittaminen on mulle yksi tapa purkaa tätä ahdistusta. sitä ahdistusta meinaan on! Kukapa ei tässä tilanteessa ahdistuisi? 

Mullakin on niitä synkkiä hetkiä, välillä tulee mieleen että jos itse poistuisin tästä, hautautuisin syvälle mullan alle niin en ainakaan olisi näkemässä lapseni tuhoamassa omaa elämäänsä. Käyn nykyään terapiassa, pakko se on käydä ammattilaisen luona purkamassa näitä tunteita sillä kotona on mun oltava vahva, mulla on kaunis perhe jonka vuoksi täällä olen ja jaksan, mulla on myös työ jota rakastan ja kun töihin pääsen, unohtuu huolet ja murheet edes hetkeksi. Siitä iso kiitos mun asiakkaille, kiitos siitä kun tulette, istutte penkkiin ja pääsen tekemään tätä työtä! Ilman teitäkään en jaksaisi, sillä jos jäisin sairaslomalle kotiin vellomaan näitä ajatuksia, masentuisin vielä pahemmin. Tämä työ on se jonka vuoksi saan itseni ylös aamuisin ja aina hyvillä mielin lähden töistä kotiin!! Työ on paras lääke, sanotaan. Siinä olen samaa mieltä!!

Terapiassa tehtiin jokin ahdistustesti, pisteitä siinä sain 18 eli sen mukaan mä taidan olla aika ahdistunut? Sen kyllä tiesin jo ilman tätä testiäkin. 

Multa kysyttiin, miksi haluat tuoda tän kaiken ilmi mitä tässä on tapahtunut? Siksi että se helpottaa mua, olen niin paljon saanut viestejä tän blogin kirjoittamisen aloitettuani että ihan häkellyin!! Arvostusta siitä että tätä meidän tarinaa kerron, älä lopeta kirjoittamista ne sanoo! Tukea on tarjottu, muistutusta siitä mitä kaikkea mulla on. Kiitos viesteistä, tärkeintä mulle on että te luette tätä, sillä mulla on niin pitkään ollut se tunne että mä haluan vain HUUTAA, HUUTAA SUORAA KURKKUA NIIN PALJON KUIN ÄÄNTÄ LÄHTEE!! Sanoa teille kaikille että olkaa tietoisia mitä lapsenne tekevät, vapaa-ajallaan ja netissä. Rakastakaa lapsianne, halatkaa ja kertokaa heille kuinka rakkaita he ovat!! Antakaa sitä aikaa ilman näitä älylaitteita, tehkää yhdessä asioita! Ne on meinaan asioita jotka lapset muistaa vielä myöhemminkin!! Älkää ikinä pitäkö heitä itsestäänselvyyksinä, sä et meinaan koskaan voi tietää mikä päivä on se viimeinen. Aika menee liian nopeasti, hetki sitten nuo lapset oli ihan pieniä ja nyt jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja mä tekisin mitä tahansa jos saisin sen aikakoneen!!