Ensimmäinen kotiloma

 Ensimmäinen kuukausi 1 oltuaan sijoituksessa, tuli ensimmäisen kotiloman aika. Siinä ajateltiin, varmasti myös omaa omatuntoaan keventäen, että tehdään jotain kivaa. Ei jäädä kotikaupunkiin vaan lähdetään jonnekin. Olen potenut syyllisyyttä siitä asti kun huonona äitinä annoin lapseni pois, vaikka tiedän että se oli oikea päätös silti siitä tulee huono omatunto. Munhan pitäisi pystyä lapseni kasvattamaan ihan itse, asettaa rajat ja säännöt, olla tiukka ja samalla rakastava äiti enkä siihen pystynyt vaan annoin sen lapsen laitokseen, itkettää koko ajatus!!!

Siinä sit lähdettiin 1 hakemaan laitoksesta kotiin, tehtiin ihan kirjallinen sopimus allekirjoitettuna mihin sitoudutaan kotiloman aikana, haettiin sossusta matkustuslupa-asiakirja koska ajateltiin että lähdetään viroon kylpylälomalle.

Tuli ensimmäinen yö ja 1 otti hatkat... EI HELVETTI!!! Soittoa laitokseen että nyt kävi näin, mitä tehdään?? Tarkoitus olisi seuraavalla laivalla lähteä eikä 1 näy eikä kuulu. Klo 5 aamulla 1 ilmaantuu kotiin ja painuu saman tien omaan huoneeseensa, mulla vaisto sanoo että nyt on vedetty jotain...

Sovittiin laitoksen kanssa että lähdetään silti, seulat 1 voi ottaa kun tullaan takaisin lomalta. Ei olisi pitänyt lähteä vaan viedä 1 takaisin heti, mutta sit mennään, mun vanhempien kautta ja he heittävät meidät sit satamaan. Kun päästiin mun vanhemmille, 1 sammui sohvalle eikä sitä meinannut saada hereille ollenkaan. Mä en vaan taaskaan olisi halunnut uskoa että taustalla olisi huumeet vaan että 1 oli vain väsynyt kun oli koko yön ollut hatkoilla... TIEDÄN!!!! Ei sitä äitinä halua uskoa lapsestaan että tällä olisi ongelma, päihdeongelma!! Sitä vain haluaisi laittaa silmät kiinni ja herätä tästä painajaisesta!

Saatiin jollain keinolla 1 sohvalta siirtymään autoon ja lähdettiin mun mutsin kyydillä satamaan ja kohti viroa. Kun päästiin satamaan, alkoi sama juttu, ei meinaa 1 saada hereille vaikka kuinka ravistellaan. Mua alkaa itkettää, mutta en voi oman äitini nähden murtua. Mun on oltava vahva, saatava toi lapsi hereille, nyt meillä alkaa se kiva yhteinen perheaika. Jollain keinolla sit saatiin 1 ulos autosta, tarjosin sille röökin koska ajattelin että ehkäpä tää sit saisi sen enemmän hereille, kykenee kävelemään laivaan että päästään lähtemään. Ajattelin myös toista lastani, hänenkin pitää saada jotain kivaa tähän hulluuden keskelle. Kyllä tää tilanne saa myös sen toisen lapsen elämän raiteiltaan, isä ja äiti antaa huomion vain sille toiselle jolla on ongelma, unohtaa hänen olemassaolonsa ja keskittyy vain siihen toiseen jotta saadaan tämän perheen elämä taas tasapainoon... Kuinka mä voin olla näin huono äiti?? Tää ei ole mitään itsesääliä, vaan sitä peiliin katsomista. Pakkohan mun on ollut tehdä jotain todella väärin!!

No, me päästiin reissuun ja matka meni hyvin. Meillä oli tosi kiva reissu ja nautin siitä täysin! Ihanaa, jospa tästä alkaisi sitten asiat korjaantumaan? Eheiiiii, ei todellakaan!!! Seulat 1 otettiin kun vietiin takaisin laitokseen, oli siellä bentsot ainakin positiivisena varmasti muitakin mutta jotenkin mieli haluaisi unohtaa mitä kaikkea käytetty, ei pysty ei kykene!!! ITKETTÄÄ!!!