Kuolema

 Huhtikuu -20 sain soiton laitoksesta, 1 ottanut hatkat jälleen mutta vastailee viesteihin ja lupaa tulla seuraavalla bussilla. Näitä lupauksia tuli useastikin ja usko niihin loppui hyvinkin pian. Tuli tietoa että 1 olisi Helsingissä toisen laitoksen nuoren kanssa, molemmat hatkanneet.

He olivat tämän toisen nuoren kavereiden kanssa, asunnossa jossa oli hyvinkin epämääräistä porukkaa paikalla. No jos kerran tiedätte missä he on niin miksi ette mene hakemaan??

Kului koko yö, ei ole tullut takaisin mutta lupaa edelleen tulla seuraavalla bussilla...

Kunnes sain soiton laitoksesta,.. Kuule, soitan kertoakseni että nyt on nuori kuollut... SIIS APUA, MITÄ??? Mun sydän jättää varmasti parikin lyöntiä välistä ja saan kysytyksi; ONKO SE MEIDÄN LAPSI?? ITKUA, MÄ EN TIEDÄ PYSTYNKÖ KUULEMAAN VASTAUSTA... MITÄ JOS SE ON MEIDÄN LAPSI?? Mä en meinaa millään saada näitä ajatuksia järjestykseen...

Ohjaaja vastaa; EI, ei ole teidän lapsi mutta hän on ollut paikalla kun se on tapahtunut... MITÄ, EI, APUA, MÄ EN KESTÄ!!!!!

1 palaa takaisin laitokseen, hyvinkin järkyttyneenä. Häntä tarkkaillaan, käytetään terveysasemalla josko saataisiin psykiatrista apua...

Saan viestin 1, kyselen vointia ja kuulumisia. Vastaus ihan ok... SIIS IHAN OK?? Eihän tuollaisen jälkeen voi olla ihan ok?? 1 oli lähtenyt asunnolta juuri ennenkuin tämä oli tapahtunut, ei kuulemma pystynyt olemaan siellä, oli saastaisin asunto missä ikinä koskaan aikaisemmin ollut, tämä hänen kaverinsa oli valvonut edellisen yön, jotain kamaa siellä oli vedetty. Oli mennyt nukkumaan jolloin 1 oli lähtenyt. Tästä ei vain enää tämä nuori ollutkaan herännyt vaan kuollut. MÄ ITKEN!! SAMALLA HELPOTTUNUT ETTEI SE OLLUT MEIDÄN LAPSI MUTTA SAMALLA VOIN TUNTEA NIIDEN VANHEMPIEN TUSKAN JOIDEN OMA LAPSI KUOLLUT. KAIKKI OSANOTOT NÄILLE VANHEMMILLE, OLETTE EDELLEEN AJATUKSISSA VAIKKA EN TEITÄ TUNNEKAAN!! MÄ EN KESTÄ!!!

Olisipa tämä nyt herätys meidän 1 että sitä kuraa ei kannata vetää, se tie vie joka tapauksessa hautaan. Kyllä 1 sanoi että nyt loppuu, hän ei ikinä enää vedä mitään!! Ajateltiin isän kanssa että kyllä tässä nyt oli herätystä tarpeeksi, kyllä 1 sen nyt tajusi, vihdoinkin!!

Voi.... kuinka väärässä oltiinkaan! Ei se pysäyttänyt vaan parin viikon päästä tästä tämä kaikki alkoi taas... 1 lähti hakemaan helpotusta omaan ahdistukseensa ja se helpotus löytyi huumeista... MIKSI?? MIKSI TÄÄ EI LOPU?? MITÄ VIELÄ NIIN KAMALAA PITÄÄ TAPAHTUA ETTÄ 1 HERÄÄ?? PITÄÄKÖ MEIDÄN HÄNET HAUDATA? SILLOINHAN SE KAIKKI VIIMEISTÄÄN LOPPUU!

Miten me saadaan tämä käytös pysäytettyä, sossu alkaa punnita vaihtoehtoja. Mä olen sossulle jo edellisen vuoden lopulla (hatkareissulla) puhunut EHO-jaksosta mutta ei, ei me sitä lähdetä miettimään. Se vaatii heiltä niin paljon töitä... No mitä sitten?? Kyllähän nyt teidän pitää tehdä kaikki työ mun lapsen eteen minkä vaan voitte!!!! Mä en anna periksi, varsinkaan nyt tässä tilanteessa! Ehkä nyt?? Johon sossu vastaa että no kaipa hän sitten asiasta keskustelee esimiehensä kanssa... vihdoinkin meitä kuunnellaan!!! Perkele te teette just sen mitä mä pyydän!!! Eihän meillä ole enää muutakaan vaihtoehtoa, tää EHO-jakso on ainut keino millä me saadaan tää tilanne pysäytettyä!!!

Esimies puolsi tätä EHO-jaksoa ja niin alkoi se hemmetinmoinen paperisota, lausuntoja pitää pyytää joka paikasta, psykologilta, opettajalta, kasvatusjohtajalta, lääkäriltä ties mistä muualta niitä pyydettiin ja piiiiitkän valmistelun jälkeen ne kaikki myös saatiin. Tästä päätöksestä ei vain 1 kerrota ettei ota hatkoja, se kerrotaan vasta saman päivän aamuna kun tulee lähtö!

https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/rajoitukset-sijaishuollossa/erityinen-huolenpito