ME, Isä, Äiti ja Parisuhde

 Varmasti herää kysymyksiä miten tää koko matka meihin vaikuttaa, meidän parisuhteeseen? Se kysymys tulisi mullekin mieleen jos lukisin tätä stooria jonkun muun kirjoittamana... Onhan tää nyt hemmetinmoinen koetinkivi kun oma lapsi on tuossa tilanteessa, aiheuttaa varmasti riitoja eikä kaikista asioista olla samaa mieltä!!

Mähän en voi tähän nyt kuin kirjoittaa oman versioni mutta se mitä olemme tuon isän kanssa asiasta jutelleet niin tämän parisuhteen aikana, joka on nyt kestänyt melkein jo 24 vuotta, on tapahtunut yhtä ja toista, niistä on selvitty. Eihän mikään suhde ole pelkästään ruusuilla tanssimista mutta edelleen vedetään samaa köyttä, tuo mies on mun paras ystävä, tukipilari, rakkain ikinä enkä ilman häntä tästä selviytyisi!!!

On tullut kysymyksiä, vieläkö muka olette yhdessä?? miksi?? No kuule siksi koska me ollaan vahvempia yhdessä kuin erikseen!!! Kuka haluaisi tällaisen suhteen viskata roskiin? Kuka haluaisi toiselle tuottaa lisää tuskaa kun tässä on jo tarpeeksi tuskaa kestettäväksi?

Mä yritän olla vahva mutta en aina siihen pysty, masentuneena rojahdan vain sohvalle työpäivän jälkeen, mä en kestä enää, mä haluan vain että tää loppuu!! Tuo mies! Se sanoo että lepää vain, kyllä mä hoidan! Hän pesee pyykit, käy ruokakaupassa, hoitaa ruoanlaiton, siivoo ja käy itsekin töissä!! Kuka mun miestä lohduttaa? Koska hän saa sen romahduksen? Mitä jos mä en pysty häntä kannattelemaan siinä vaiheessa kun se romahdus tulee?? Mä yritän, yritän vain saada ajatuksia kasaan... Tuo mies on kultaakin arvokkaampi enkä parempaa isää mun lapsille olisi voinut löytää!!

Me päätettiin että sitten kun tilanne helpottaa, meidän toinen lapsi saa itselleen ammatin sekä työpaikan ja muuttaa omilleen, me pakataan kimpsut ja kampsut, laitetaan talo myyntiin ja muutetaan pois tästä kaupungista! Siihen menee arviolta vielä ainakin 4-5 vuotta kunnes lapsemme muuttaa pois ja voimme tätä suunnitelmaa alkaa toteuttamaan. Tässä kaupungissa on liikaa huonoja muistoja, nämä muistot me haluaisimme vain kuopata. Niin ettei niistä muistettaisi kuin vain ne hyvät asiat... Onko niitä?? Kyllä niitäkin hetkiä on ollut ja niinhän sitä sanotaan; Aika kultaa muistot! Joo, ehkä sitten kun ollaan eläkkeellä... Toivottavasti vain vielä silloin eläkkeelläkin olemme yhdessä, vahvempina kuin koskaan! Hitto kun ei ole sitä kristallipalloa josta voisi tulevaisuuden ennustaa, ensimmäisenä varmaan kysyisin ONKO MEIDÄN LAPSI VIELÄ ELOSSA? 

VOI RAKAS, MÄ RAKASTAN SUA JUST SELLAISENA KUIN OLET!!! SULLAKIN ON LUPA OLLA HEIKKO, EI SUN TARVITSE AINA OLLA VAHVA! ME SELVITÄÄN KYLLÄ, PAKKO!!